torstai 21. elokuuta 2014

Hengailua turistina

Kylläpäs tämä elely täällä Zagrebissa on hassua. Kolme päivää olen nyt hengaillut kotosalla artikkelin parissa ja leikkinyt vuoroin turistia, vuoroin paikallista asukasta. Ilmeisesti täkäläisille menen ihan paikallisesta, kun niin moni on alkanut jutustelemaan mulle sujuvasti kroatiaksi. Ja kyllähän minä sujuvasti kuuntelen, vaikken mitään ymmärräkään :) 

Eilen aamulla sain mieluisan tekstarin. Täkäläinen pomoni kysyi, haluaisinko palata tulva-alueelle viikoksi tai pariksi. Olivat kuulemma siellä kertoneet, että he tarvitsevat minut sinne ratkaisemaan kaikki varastoon liittyvät ongelmat. Dudra oli sanonut, että minä olen ollut paras apulainen siellä :D Mieluustihan minä sinne palaan. Siellä ainakin tietää tekevänsä jotain oikeasti hyödyllistä! Jotenkin kun tuntuu siltä, että en mä tänne artikkeleita tullut kirjoittamaan vaan tekemään jotain, mistä on todella hyötyä. Sunnuntaina tai maanantaina siis suuntaan takaisin Slavoniaan ja tällä kertaa pääsen testaamaan Kroatian rautateiden toimivuuden.

Viime yönä ei nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Nukkumaanmenokin venähti aamutuntien puolelle, kun innostuin niin surffailemaan Fidzin majoitusmahdollisuuksia ja muutenkin suunnittelemaan reissuani täältä eteenpäin. Kun yhden aikaan päätin vihdoin siirtyä Höyhensaarille, pääsinkin sen sijaan todistamaan upeata luonnon valo- ja äänishowta. Asuntoni ikkunasta aukeaa hyvä näkymä Zagrebin ylle ja salamat leikkivät taivaalla valaisten yötaivaan upeasti. Mahtava jyrinä säesti näytöstä. Aikani tuota ihailin, ennen kuin lopulta painoin pään tyynyyn. Vaan eipä se uni tullutkaan. Ukonilma jatkui ja jatkui. Sade piiskasi ikkunoita välähdysten ja jyrinän jatkuessa loputtomiin. Kolmen aikaan vielä katselin kelloa ja olin tyytyväinen, ettei aamulla tarvitsisi lähteä mihinkään.

Iltapäivällä - kunnon päikkärit ensin nukuttuani - hyppäsin fillarin selkään ja suuntasin keskustaan, johon on asunnoltani 3,5 km. Zagreb on mukava kaupunki fillarointia ajatellen, sillä kevyenliikenteen väyliä on paljon ja autoilijat kunnioittavat suojateitä hienosti. Keskustassa pistin pyörän parkkiin ja lähdin ihan turistimeiningillä katselemaan, mitä kaikkea sieltä vielä löytyykään. Kävin jopa infopisteellä hakemassa uuden kartan itselleni, kun ensimmäinen alkaa olla jo aika kulahtanut rankan käytön seurauksena. Tein mä kyllä yhden ihan oikean hankinnankin asumismukavuuttani lisätäkseni... Ostin nimittäin pöytälampun, ettei illalla tarvitse pitää kattovaloa, vaan saa vähän tunnelmallisemman valaistuksen. Ja tietty, ettei nukkumaan käydessä tarvitse enää nousta sammuttamaan valoja, vaan lamppu on käden ulottuvilla.

Kotiin palatessani suuntasin pyörän kanssa totuttuun tapaan hissille ja jo toisen kerran sattui niin, että samaan aikaan siinä oli joku muukin hissiä odottamassa (siis minähän käytän hissiä vain silloin, kun mulla on pyörä mukana, sitä kun ei jaksa kantaa neljänteen kerrokseen). Täällä tuntuu olevan ihan luonnollista, että ihmiset vievät fillarin hissillä asuntoonsa. Tämä nainen kun kysyi heti, otanko pyörän hissiin ja teki tilaa minulle ja pyörälleni. Ja löytyihän tästäkin talosta vihdoin edes yksi ihminen, joka puhuu englantia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti