perjantai 5. syyskuuta 2014

Kaikki loppuu aikanaan

Huh heijaa, onpa viikko takana! Kaksi viikkoa olen nyt ollut yhtäjaksoisesti avustuskeskuksessa vapaaehtoisena ja ihan rehellisesti voin sanoa, että väsymys painaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Kulunut viikko on ollut erittäin työntäyteinen, sillä olemme viikon aikana ajaneet alas keskuksen toiminnan ja tänään löimme lapun luukulle. Humanitaarisen avun jakaminen tulva-alueella päättyy Adran osalta tähän. Ensi viikolla käymme tekemässä päivän kestävän "täsmäiskun" yhteen tulvasta kärsineeseen kylään ja jaamme kaikki loput varastossa olevat vaatteet yms. tarvikkeet siellä. Mitä vielä jää jäljelle, lahjoitamme paikalliselle romaniväestölle.

Tässä oli vielä viikko sitten melkoinen määrä 1,5 litran sixpackeja vettä kuormalavoilla. Eilen illalla näkymä oli tämä.

Tarkimmat lukijat saattoivat jo edellisestä hoksatakin, että farmikomennukseni jatkuu... Kuvittelin palaavani tänään Zagrebiin, mutta toisin kävi. Pomoni olisi jo (kuulemma, en ole vieläkään häntä tavannut, enkä edes keskustellut viimeiseen kahteen viikkoon) halunnut minut takaisin Zagrebiin kirjoittamaan jotain juttua, mutta avustuskeskuksen väki, Ratimir ja Durda, olivat sitä mieltä, että he tarvitsevat minut täällä. Vaikka työ täällä on rankkaa, mieluummin tänne jään vielä viikoksi kuin palaisin Zagrebiin peukaloita pyörittelemään. 

Nyt kun olen ollut täällä pidempään, olen huomannut, että organisointikykyni ovat päässeet käyttöön. Alkuun tietenkin jouduin kyselemään, mitä pitäisi tehdä, mutta kun pääsin jutun juonesta kiinni ja aloin nähdä, miten asioita hoidetaan ja miten kaikki toimii, lopetin vähitellen kyselyn ja aloin toimia. Durda totesikin jossain vaiheessa onnellisena, että minä olen hänen oikea kätensä. Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että kun Durda tarvitsi jotain, hän kysyi jo minulta onko meillä sitä :) Durda on ollut äärettömän väsynyt ja olen enemmän kuin iloinen, kun olen pystynyt edes hieman hänen taakkaansa helpottamaan!

Kuukauden olen Kroatiassa nyt ollut ja aika paljon on paikallisia sanoja ja sanontoja tullut jo opittua. Tässä pieni oppitunti: minä = ja, keitto = juha, minua = mene, laatikko = kutija (lausutaan kutia), nopeammin = brz (lausutaan jotakuinkin perse), sinua = te, kuinka = kako, juna = kolo, ajoneuvo = kola, keitetty = kuhana, tappi = kuka, aalto = vala, noita = kuja ja hyvää yötä = laku noc´. Helppoahan tämä kroatian kieli on, kun ihan tuttuja sanoja saa käyttää :D Kieltä täälllä on opiskeltu puolin ja toisin. Eilen yksi kylän lapsista oli varastolla auttelemassa ja hän kysyi, miten lasketaan yhdestä kymmeneen suomeksi. Opettaja kun olen, niin minähän opetin. Yksi vapaaehtoisemmekin tuli oppitunnille mukaan ja yhdessä nuo kaksi innostuivat niin, että halusivat ihan paperille kirjoitettuna vähän suomen kieltä.


Puolen viikon aikoihin saimme avattua ja lajiteltua viimeisetkin lahjoituksina tulleet vaatelaatikot. Varastolle alkoi tulla kummasti tilaa myös sen myötä, kun lahjoitimme kaikki loput jäljellä olleet lasten vaatteet paikallisille romaneille. He ovat täällä(kin) aika kurjassa asemassa ja syrjittyjä, joten olimme kovasti onnellisia, kun pystyimme auttamaan heitä näin konkreettisella tavalla! Hekin osoittivat suurta kiitollisuutta saadessaan ison pakettiauton täyteen lastenvaatteita ja leluja.

Viikolla sain myös erittäin ikäviä uutisia Suomesta. Sain vihdoin työvoimapoliittisen lausunnon vuorottelukorvauksen maksamista varten ja sehän olikin kaikkea muuta kuin odottamani. En ole oikeutettu vuorottelukorvaukseen, koska työnantaja on palkannut sijaiseni vain osa-aikaiseksi. Eli suomeksi sanottuna työnantaja ei ollut hoitanut sijiaiseni palkkamista yhdessä työkkärin kanssa (niin kuin laki edellyttää), eikä näköjään ollut muutenkaan perehtynyt sijaisen palkkaamiseen liittyviin määräyksiin. Lähti muuten pikana sähköpostia asian hoitaneelle rehtorille sekä hänen esimiehelleen, jotta asia korjattaisiin asap ja alkaisin saamaan minulle kuuluvaa vuorottelukorvausta. Kyllähän muuten suoraan sanoen keljutti aika rankasti. Toista tonnia on työnantajan mokan takia tullut jo takkiin ja joka päivä tulee lisää. Onneksi täällä Kroatian köyhällä, tulvasta kärsineellä alueella on ihania ihmisiä, jotka muistavat kaltoin kohdeltua vapaaehtoistyöläistä Suomesta...


Tämä pariskunta on ollut avustuskeskuksen vakiasiakkaita ja ilmeisen tyytyväisiä,sillä yhtenä päivänä mies tuli pilke silmäkulmassa minua kohti ja työnsi käteeni vähän piilotellen pienen paperinipun. Hämilläni katsoin, mitä olin saanut ja siitäkös se riemu repesi - kädessäni oli kahdeksan viidensadan euron seteliä - servettinä :D Juuri nyt huomasin, että tuo setelihän on ihan sävy sävyyn kaulahuivini kanssa. Ei täällä sentään niin kylmä ole, että huivia siksi tarvitsisi, mutta jo viikon verran on kurkku kipuillut siihen malliin, että flunssa olisi tuloillaan. Vaan ei onneksi mitään muita flunssan oireita ole ilmaantunut ja kurkun kanssa on pärjännyt, kun on fiksuna tyttönä pakkasin Suomesta mukaan ison purkin Bafusineja.

Pikkusen mua eilen mietitytti, pystynkö sittenkään jäämään tänne periferiaan vielä viikoksi, sillä evääni alkoivat olla lopussa. Kylän pikkukaupasta ei löydy edes kaurahiutaleita, maissi-/riisikakkuja, ruisnäkkäreistä puhumattakaan. Onneksi Ratimirilla oli tarve käydä Zupanjassa (noin 25000 asukkaan kaupunki 25 km päässä) ja pääsin hänen kanssaan ostoksille. Nyt on taas näkkärivarastot täydennetty ja muutenkin syötävää hankittu, joten hyvin voi viikon jatkaa näissä nurkissa. Ette muuten usko, miten nautinnollista on syödä näkkileipää, kun saa päällle kunnon Edam-juustoa (ei löydy lähikaupasta) ja tuoretta tomaattia! 

Nyt on ihan outo olo, kun on perjantai, mutta työt lopetettiin jo puolilta päivin. Durda lähti lepäämään Slavonian kotiinsa (vanhempien perintötalo) ja me jäimme Ratimirin kanssa kaksin taloon. Huomenna Ratimirkin lähtee kotiin, joten minä isännöin yksin taloa yhden yön yli. Onneksi sain eilen Zupanjanssa ladattua lisää käyttöaikaa nopeampaa nettiliittymääni, niin saa taas surffailla ja pitää yhteyttä Suomeen paremmin viikonlopun aikana. Voisi taas vähän katsella reissuakin eteenpäin ja alkaa perehtymään tarkemmin Dominikaaniseen tasavaltaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ulkoilukaan kun ei ihan hirveästi houkuttele sateisen viikon jälkeen. Meidän piha kun näyttää tällaiselta...




1 kommentti:

  1. Täällä muistetaansinua rukouksin, että vuorotteluvapaa korvauksesi korjautuisi mahdollisimman pian! Kaikkea hyvää päiviisi!
    T. Maisa

    VastaaPoista