Viikonloppu paratiisissa

Hermoja koetellut viikko päättyi onneksi kovasti odotettuun saariviikonloppuun. Tällä kertaa vuorossa oli osittain ihmisvoimin rakennettu saari, Long Island (kartassa nimellä Dahu Reirei). Saarelle pääsy olikin oma seikkailunsa. Matkalaiset tavaroineen pakattiin taas pikkukuormurin lavalle. Siellä oli kolmentoista hengen tavarat ja 10 ihmistä (hyttiin mahtui kolme ihmistä). Tunnelma lavalla oli tiivis. Itse istuin yhden kylmälaukun päällä. Käytännössä istuin lavan laitojen yläpuolella ja hyvin lähellä lavan reunaa. Joka kerta, kun auto kaarsi vasemmalle, sain tarrata tiukasti laidasta kiinni, että pysyin lavalla, enkä keikahtanut laidan yli. Välillä sai väistellä puiden oksia.

Kuten tavallista, lähtö viivästyi reippaasti ja matkalla piti vielä käydä täyttämässä vesikanisterit ja bensakanisterit saareen mukaan. Kun vihdoin pääsimme paikkaan, mistä kuvittelimme venekyydin saareen lähtevän, paikalla ei näkynyt mitään venettä. Onneksi Janethilla oli puhelin mukana, joten pystyimme soittamaan koululle, mistä saimme yhteystiedot saaren omistajalle. Puhelimessa saimme ohjeet oikeaan paikkaan, missä vene odottaisi. Ajoimme siis eteenpäin ja pysähdyimme seuraavaan paikkaan, missä olikin rannassa pari venettä, mutta yhtään ihmistä ei näkynyt missään. Uusi puhelu saaren omistajalle ja totesimme olevamme vieläkin väärässä paikassa. Nyt saimme lisää ohjeita ja vihdoin löysimme tiemme tien varrella sijaitsevalle kauppakojulle, mistä saimme opasauton ajamaan edellämme määränpäätä kohti. Käännyimme päätieltä sivutielle, jota ajoimme hyvän matkaa eteenpäin. Tie muuttui päällystetystä hiekkatieksi, jokseenkin huonokuntoiseksi sellaiseksi. Kuoppia oli vähän väliä ja lavalla sai todella pitää huolen siitä, että pysyi kyydissä mukana...

Vihdoin viimein oikea ranta ja meitä odottava vene löytyi. Lasti auton lavalta siirtyi rivakasti veneeseen ja sinne ahtauduimme myös me kaikki matkalaiset. Saari, jolle olimme suuntaamassa näkyi vain lyhyen matkan päässä, mutta sinne ei suinkaan päässyt suorinta reittiä, vaan jouduimme seuraamaan tarkasti veneväylää perille päästäksemme. Onneksi kippari (saaren omistaja) tunsi reitin. Saarella oli vastassa leveästi hymyilevä vanhempi rouva, yksi koulumme oppilaista (jonka isovanhemmat omistavat saaren), pari koiraa ja kissa. Heti ensisilmäykseltä tiesin saapuneeni paikkaan, jossa varmasti viihtyisin viikonlopun! Saari oli pieni, vielä pienempi kuin Black Coral. Osa saaresta oli ihmisvoimin rakennettu, eli saarta oli "jatkettu", jotta sinne oli saatu lisää tilaa majoituspaikoille. Saarella olikin useita pieniä majoja, jotka olivat kaikki meidän käytettävissämme. Ensitöiksemme lähdimmekin etsimään mieluisia yöpymispaikkoja jokaiselle. Rauhaa rakastavana erakkona iskin silmäni heti pieneen majaan, joka oli juuri soppeli yhdelle hengelle, eli minulle. Virittelin upouuden moskiittoverkolla varustetun riippumattoni (joka saapui postissa juuri sopivasti edellisellä viikolla) majan terassille, josta oli merinäköala. Majassa oli myös pieni huone, mutta se toimi minulla vain pukukoppina.

Viikonloppumajani, johon olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa...
My weekend hut. I could stay there longer...

Viikonloppuvuoteeni. Tässä uni maistui laineiden liplatusta kuunnellessa.
My weekend "bed". It was so great to sleep here listening to waves.

Saaren majoja.
Huts on the island.

Saarella on panostettu mukavuuteen. Majat ovat todella viihtyisiä ja saarelle on viritelty jopa generaattorilla toimivat valot. Illan hämärryttyä majoihin sai siis valaistuksen, jonka myötä oli mukava kölliä riippumatossa lukemassa ja laineiden rauhoittavaa liplatusta kuuntelemassa. Saarella on myös vesivessa, joka toimi mielenkiintoisella systeemillä. Vesisäiliö ei suinkaan täyttynyt automaattisesti vetämisen jälkeen, vaan sinne johti vesiputki, joka oli varustettu hanalla. Aina vessaan mennessä avasin ensin hanan, jotta säiliö sai täyttyä samalla kun istuskelin pytyllä. Tämä vessa jäi ikuisesti mieleeni, sillä siihen liittyi niin hassu tapahtuma... Olin helpottanut oloani täysistunnon merkeissä ja oli aika vetää vessa. Vedin, mutta tuotokseni eivät suinkaan huuhtoutuneet pois, vaan jäivät pyttyyn. Täytin siis säiliön uudelleen ja vedin toisen kerran - samalla tuloksella. Toistin toimenpiteen useita kertoja, mutta edelleen koko komeus pysyi sitkeästi pytyssä. Vaikka pyttyjä oli vessassa kaksi, vain toinen niistä oli käytössä, joten se piti saada toimintakuntoon. Hetken aikaa kelasin mielessäni, mitäs nyt pitäisi tehdä ja mieleeni juolahti, että mitäs jos vaikka rukoilisi. Hiljaa mielessäni totesin, että Taivaan Iskä, sinulle yksi vessanpytty ei ole mikään ongelma. Tämän pidemmälle en ehtinyt, kun minun mitään tekemättä pytty alkoi yhtäkkiä vetää ja se imaisi koko lastin sisuksiinsa. Ei voinut kun hymyillä leveästi. :D Mitäpä ei Kaikkivaltias Jumala voisi tehdä???

Saaren vessa, joka jäi pysyvästi mieleen!
Toilet of the island. I will remember this toilet forever!

Vessan vieressä oli myös "suihku". Toisinsanoen pelleistä ja tiilistä kyhätyt seinät, jotka nousivat noin puolentoista metrin korkeuteen (selvästikin miehen suunnittelema...). Kopin lattianrajassa oli vesihana, iso vati ja pienempi kuppi, jolla pystyi lappamaan vettä päälleen. Kun suihkussa pysytteli kyykyssä, pystyi siellä peseytymään ihan reilusti ilman vaatteita. Se olikin luksusta saariolosuhteissa!

Vessarakennuksen oikealla puolella olevassa puskassa piileskelee suihkukoppi.
In a bush right to the toilet there is a "shower"

Pienten majojen lisäksi saarella yksi valtavan iso maja, johon olisimme mahtuneet vaikka kaikki nukkumaan. Tämä maja toimi meidän ruoka- ja oleskelupaikkana ja muutamat siellä nukkuivatkin. Sateen sattuessa maja olisi ollutkin oikein hyvä paikka viettää aikaa, mutta meille sattui niin hyvä viikonloppu, että koko aikana ei satanut lainkaan (taisi olla ensimmäinen viikonloppu täällä ollessani).

Iso maja.
Big hut.

Melkoisen pian saarelle saapumisemme ja leirin pystytyksen jälkeen pimeä jo laskeutuikin. Suurin osa porukasta istuskeli isossa majassa murkinoimassa ja tarinoimassa. Jossain vaiheessa astuin ulos majasta, katsoin taivaalle ja jäin suu auki ihailemaan näkyä. En ollut ikinä ennen nähnyt mitään vastaavaa! Hyvää vauhtia kasvamassa oleva kuu loisti taivaalla ja sitä ympäröi kirkas kehä. Nopeasti koko porukka oli oli ulkona ihmettelemässä upeaa ilmiötä. Nyt olisi pitänyt olla kameran säädöt hallinnassa, että olisi saanut ilmiön koko upeudessaan tallennettua, mutta tuo hämäräkuvaus on toistaiseksi jäänyt niin vähille, että vaikka kuinka yritin sopivia säätöjä löytää, en onnistunut saamaan haluamaani kuvaa. Täytyi siis tyytyä vähemmän tyydyttävään otokseen.

Kuu sitä ympäröivän kehän kera.
Moon with a round halo.

Viikonloppu saarella sujui hyvin yksinkertaisella konseptilla: rentoutumista riippumatossa, uimista/snorklaamista kristallinkirkkaassa vedessä ja syömistä. Siinä tärkeimmät... Uiminen oli aivan huippua! Kun ensimmäisen kerran astuin veteen, vedin snorklausvälineet päähän ja painoin kasvon veden alle olin myyty. Sadat erilaiset värikkäät kalat parveilivat ympärilläni. Vain muutaman metrin päässä rannasta oli koralliriutan reuna, jossa vesi syveni hetkessä kahluusyvyydestä monta metriä syväksi. Riutan reunaa pitkin snorklatessa sain nopeasti seurakseni ensimmäiset black tip hait. Parhaimmillaan näin viisi haita samaan aikaan, mutta todennäköisesti niitä oli enemmänkin. Niitä oli vaikea laskea, kun ne uivat edestakaisin, eikä koskaan voinut olla varma, mitkä oli jo laskenut.

Näissä vesissä oli niin ihanaa uiskennella ja snorklata.
It was so great to swim and snorkeling in this kind of water. 

Vesi oli niin kirkasta, että kaloja pystyi kuvaamaan ihan pinnaltakin käsin.
Water so clear that is was possible to take photos of the fish.

Tämä saariviikonloppu oli ensimmäiseen verrattuna huikeasti mahtavampi kokemus monellakin tapaa. Yksi iso tekijä oli tietysti se, että nyt Janeth oli mukana ja näin ollen sain jakaa tämän hienon viikonlopun yhdessä ystävän kanssa. Oli myös niin paljon kivempaa kokkailla, kun sai kokata muillekin kuin itselle. Mrs V ja miehensä Noli olivat "kantahenkilökunnasta" mukana ja he olivat innokkaita kokkailijoita myös. Ruoka-aikoina löimme hynttyyt yhteen ja söimme yhdessä jakaen ruokamme kaikkien kanssa. Näin saimme monipuolisen aterian, vaikka itse ei kokannut kuin yhtä sorttia.

Ihanat filippiinot, Janeth ja Mrs V.
Beatiful filippinos, Janeth and Mrs V.

Kaikki koirat tykkäävät Nolista ja tottahan tämänkin piti päästä samaan kuvaan. :D
All the dogs like Noli and this one wanted to have a photo with him. :D

 Lauantaina saimme saarelle ryhmän filippiniläisiä päiväkävijöitä vieraaksi. He kokkailivat nuotiolla ja kun ruoka oli valmista, he toivat meillekin pari lautasellista. Lautasella oli riisiä ja lihaa. Pojat alkoivat syömään tarjottua ruokaa ja toisetkin tulivat ihmettelemään, mitä lautasella oli. Useampikin siinä lihaa maisteli ja kaikki arvelivat, että taitaapa olla possua, mitä kukaan meidän porukasta ei syö. Vähin äänin lihat siirtyivät majan sisempiin osiin, mistä ne myöhemmin tarjoiltiin koirille, jotka söivät ne hyvällä ruokahalulla.

Pojat maistelemassa vieraiden tarjoamaa ruokaa. Mrs V yrittää hillitä kovin kovaäänistä arvuuttelua, mitä lihaa lautasella on.
Boys eating the food visitors shared with us. Mrs V asked them not to speak so loud about what is the meat on the plate.

Syömisen jälkeen tiskit tiskattiin ulkona vesipisteellä. Hanasta tuli yleensä aluksi jokseenkin kuumaa vettä, kun aurinko oli lämmittänyt putkessa olevan veden. Tiskipaikalle tietysti jäi aina ruuantähteitä ja siitäkös koirat tykkäsivät. Ne kävivät jokaisen tiskaajan jäljiltä tutkimassa tarkasti tiskipaikan, josko siellä olisi jotain herkkupaloja ja hyvin nuo pitivät paikan puhtaana!

Tiskipaikan "putsaus". Taustalla kuvassa näkyy lautta majoineen. Se oli suosittu uimareissujen tukikohta.
A dog "cleaning" the place where we did our dishes. At the back there are a raft to where we liked to swim.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös tämä saariviikonloppu. Mutta tälle saarelle tahdon todellakin palata!!! Kuulin joidenkin valittaneen, kun saarella ei ollut mitään muuta tekemistä kuin uiminen. Minä nautin täysin siemauksin, kun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään! Sain vaan olla ja ladata akkuja uutta viikkoa varten.

Valmiina kotimatkalle.
Ready for going back home.