sunnuntai 21. elokuuta 2016

Uusi kouluvuosi käyntiin

Jääkaappia ja mikroa odotellessa uusi lukuvuosikin pääsi alkamaan. Uudet opettajat ja oppilaat yhdessä vanhojen opettajien ja oppilaiden kanssa pääsivät tutustumaan toisiinsa ja uusiin luokkiinsa. Täällä peruskoulun puolella jokaisella luokka-asteella on oma luokkahuone. Jos oppilas on meidän koulussa K4:stä kasiluokkaan saakka, hän ehtii käymään läpi kaikki peruskoulun käytössä olevat luokkahuoneet. Lukion puolella on ainekohtaiset luokat. Tässä hieman kuvakoostetta ensimmäiseltä koulupäivältä.

Here are some photos of our first school day.
Mrs Jano otti vastaan neljävuotiaat esikoululaiset käsinuken kanssa.
Mrs Jano greeted K4 students with a hand puppet.

Mr G opettamassa ekaluokkalaisille jonoutumista.
Mr G teaching first grades to line up.

Vitosluokkalaiset työn touhussa heti ensimmäisenä päivänä. Kiinnittäkääpä huomio noihin kirjapinoihin! Täällä oppikirjat ovat järkyttävän paksuja ja painavia. Ja niitä on paljon!!! Kaikkia aineita on joka päivä, joten kirjoissa on melkoinen raahaaminen, jos jokaisesta on läksyä.

Fifth graders with their heavy and thick books.

Välituntien merkitystä ei amerikkalaisessa koulusysteemissä ymmärretä. K4 - kolmosluokkalaisilla on aamupäivällä puoli tuntia liikuntaa (käytännössä kyseessä on välitunti, koska kukaan ei opeta oppilaille mitään), puolenpäivän aikaan kolmen vartin lounastunti ja iltapäivällä vartin välitunti. Koulussa ollaan 8-15. Isommilta oppilailta iltapäivän välitunti poistettiin alkavana lukuvuonna.

In American school system they don't understand the meaning of recesses. There are only three breaks
 (K4-3rd grade) during the whole day (8am - 3pm) and older students have only two recesses.

K5 eli Kindergarten odotteli ensimmäiset koulupäivät "oikeaa" opettajaansa, joka saapui muutaman päivän myöhässä. En ole käynyt katsomassa, vieläkö luokassa nyt saa makoilla pulpetilla...

K5 students were waiting their "real" teacher for the first couple of days. I don't know if they still can lay down on the desk now when they have their "real" teacher...

Innokas ekaluokkalainen. Kaikki eivät olleet ihan näin innoissaa ensimmäisenä koulupäivänä. Minä käytin ensimmäiset päivät eri luokkiin tutustumiseen ja ensimmäisenä aamuna ekaluokan ohi kulkiessani huomasin siellä yhden tytön itkevän pulpetissaan. Seurasin hetken tilannetta luokan ulkopuolelta, mutta kun uusi opettaja oli kädet täynnä työtä kaikkien muiden kanssa, päätin rientää hätiin. Menin tytön viereen, laskin käden olkapäälle ja aloin juttelemaan. Tyttö ei nostanut päätään pulpetista, vaan jatkoi itkemistä. Minä jäin tytön viereen, otin tuolin siihen itselleni ja istuin siinä hyvän tovin silitellen tyttöä. Tyttö oli uusi oppilas ja vanhemmat olivat jättäneet hänet uuteen kouluun jäämättä itse seuraamaan, miten tyttö ekana päivänä pärjää. Monen muun uuden oppilaan vanhempia seurasi opetusta luokan ikkunan takaa. Vähitellen sain tytön reagoimaan ja tekemään jotain samoja juttuja, mitä muutkin tekivät. Yhdessä kirjoitimme hänen nimensä tehtäväpaperiin ja pudotimme paperin palautuskansioon. Kun lopulta tuli aika lähteä ulos, tyttö uskaltautui jo ihan itse jonoon ja minä jatkoin matkaani seuraavaan luokkaan.

Happy and eager first grader. One girl had a hard time during the first day of school. I was sitting with her and trying to comfort her. Finally she stopped crying and started to play with others.

Tokaluokkalaiset näyttivät uudelle opettajalleen taitojansa aakkosten kirjoittamisessa. Toisilta se ei ihan vielä tahtonut sujua, mutta osa kirjoitti niin kauniisti ja virheettömästi, kuten tämä tyttö.

Second graders wrote ABC:s to their new teacher. Some of them (like this girl) did it great but some have to study more.

Tämä homma osataan kaikkialla. Jos ei lasku suju päässä, otetaan sormet apuun. Kolmannella luokalla vaan ei sormet enää ihan riitä kaikkiin laskuihin...

Third grader needed her fingers to finish her math assignment. 
Se perjantai sitten lopulta tuli (jolloin rehtori oli luvannut ostaa minulle mikron ja olipa luvannut minun silloin vihdoin saavan uuden jääkaapinkin). Koulupäivän jälkeen kysyin vielä rehtorilta, että käykö hän ostamassa sen mikron, vai käynkö itse. Hän sanoi olevansa menossa muutenkin kyseiseen kauppaan, joten hän tuo sen tullessaan. Jääkaapin suhteen jäin vielä odottavalle kannalle. Iltapäivällä kolmen aikoihin kaksi nuorta miestä koputti ovelleni ja sanoivat vievänsä vanhan jääkaapin pois. Kun kyselin uudesta, he vain nauroivat, että ei uutta tule. Vitsinähän nuo sen heittivät, mutta kun pojat olivat roudanneet vanhan pois (ja kastelleet lattiani perusteellisesti jääkaapin sisältä tulvivalla vedellä) ja heitä ei alkanut kuulua takaisin, piti ihan lähteä katsomaan, mistä homma kiikastaa. Menin toimistoon, josta löysin Avalonin, jonka asunnosta minun piti saada jääkaappi. Kysyin, mikä on tilanne. Avalon kertoi, että saankin entisestä vararehtorin asunnosta kaapin, mutta asunnon avain on Maureenilla ja Maureen on käymässä jossakin. Ei siis auttanut kuin odottaa ja toivoa Maureenin ilmestyvän pian takaisin. Kaikki ruokani kun olivat nyt pöydällä odottamassa takaisin kylmään pääsyä.

Pari tuntia odottelin, eikä jääkaappia kuulunut. Sitten lähdin uudelleen toimistolle ajatuksena selvittää, eikö asuntoon todellakaan ole toista avainta. Toimistolle päästyäni Maureen käveli vararehtorin asunnon suunnasta myös toimistolle. Hän oli ollut siivoamassa asuntoa vieraita varten ja häntä oli alkanut väsyttää. Hän oli oikaissut hetkeksi sohvalle ja nukahtanut siihen... No, nyt oli avain asuntoon, mutta pojat olivat kadonneet. Maureen kävi pyytämässä opiskelijalähettipoikia apuun ja pian jääkaappi nökötti keittiöni nurkassa. Kaappi oli hitusen isompi kuin edellinen, mutta mahtui juuri ja juuri sille varattuun koloon. Pakastimen ovi tosin ei mahtunut kunnolla aukeamaan. Totesin kaapin oleva aavistuksen vinossa ja kun virittelin kaapin yläosaan pienen kiilan kaapin ja seinän väliin, pääsi pakastimen ovikin aukemaan.

Vähän myöhemmin rehtori palasi reissultaan. Varovasti tiedustelin, missähän minun mikroni on... Vastauksen osasinkin jo arvata. Hän oli unohtanut ostaa sen. Kauppa oli jo kiinni, joten vielä sain viettää yhden viikonlopun ilman mikroa. Nyt varmistin, että saanhan mennä maanantaina ihan itse kauppaan ja ostaa mikroni. Sain luvan. :)

Uudesta jääkaapista innostuneena piti tietysti heti täyttää se kaikella ihanalla! Kuvassa on yksi täkäläinen suosikkihedelmäni, soursap eli suomeksi graviola tai oka-annoona. Suotta ei tätä hedelmää tituleerata yhdeksi maailman maukkaimmista hedelmistä! Väitetäänpä hedelmän jopa parantavan syöpääkin. Siitä en tiedä, mutta kypsänä hedelmä on mielettömän hyvää! Se suorastaan valuu mehua ja hedelmäliha on ihanan pehmeää ja makeaa.

My favourite fruit, soupsap!

Jumalanpalveluksissa oppilaslähetit kertovat usein lapsille oman opettavaisen kertomuksen. Tässä Kyler ja Sam havainnollistavat Anselin kertomuksen karhun kokoa.

Kyler and Sam showed how big was the bear in Ansel's story.

Aina silloin tällöin olen esitellyt campuksen eläimiä. Sarja jatkuu. Tällaiseen veijariin törmäsin yhtenä päivänä asunnolleni kävellessä. Taro (kissa) juoksi edelläni ja pysähtyi yhtäkkiä. Se alkoi tuijottaa penkin alle. Minunkin mielenkiintoni heräsi, mitä sieltä löytyy. Aikamoinen saksiniekka sieltä löytyikin! Taro ei harmikseni jäänyt poseeraamaan ravun viereen, että olisin saanut hieman vertailukohdetta, minkä kokoisesta otuksesta on kyse. Ravun varsinainen kroppa oli reilusti minun nyrkkiäni isompi. Siihen sitten vielä lisäksi nuo melkoiset sakset.

One more animal found on our school campus. This grab was big!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti