sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Exploring Kosrae - Walung

Ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) yön yli retki tehtiin jo hyvä tovi sitten ja kohteena oli Walung - saaren ainoa kylä, jonne ei ole varsinaista tieyhteyttä. Kylään pääsee kyllä tietäkin pitkin, mutta tie on suomalaista metsäautotietä huomattavasti heikompikuntoinen ja matkaa tietä pitkin tulisi reippaasti toistakymmentä kilometriä saaren viimeisestä kylästä, jonne vie kunnollinen tie. Kylään kuljetaan siis veneellä. Tukikohtana kylässä meillä oli yhden seurakuntalaisen kakkoskoti. Monilla Walungin kylässä asuvilla on toinen koti "Ihmisten ilmoilla", kuten tälläkin pariskunnalla. Heidän kotinsa on monen seurakuntalaisen pakopaikka, kun he haluavat vetäytyä rauhaan. Sinne siis mekin vetäydyimme luonnon rauhasta nauttimaan (tai niin minä kuvittelin...)

Matka alkoi - yllätys, yllätys - odottamalla... Onneksi Nellie oli varautunut hyvin ja venettä odotellessa saimme nauttia saaren parasta pizzaa suoraan Nellien uunista.

Tulihan se vene vihdoin ja päästiin matkaan. Hieman kyllä mietin, miten ihmeessä muutamalla ihmisellä on niin järkyttävän paljon tavaraa mukana vain yhden yön reissuun... 

Perillä oli vastassa kylän lapsia, jotka innokkaasti auttoivat tyhjentämään tavaroita veneestä rannalle. Vuoroveden vaihtelu on täällä melkoinen, joten perille pääsi vain nousuveden aikaan.

Korkean veden aikaan salmen yli pääsi siltaa pitkin. Siltaan oli kaiverettu valtava määrä nimiä. Larry kaiversi sinne ainakin yhden nimen lisää meidän ylittäessä sillan.

Itse kylässäkään ei niitä teitä ole. Tässä matkaamme tutustumaan lähiseutuun. Tällaisia polkuja oli oikein mukava tallustella.

Paikallisoppaamme, Larry ja kylän lapset. Minä kun tulin joukon hännillä kameran kanssa ja jäin välillä muista jälkeen, kun jäin kuvaamaan jotakin, yksi lapsista jäi "huolehtimaan" minusta.

Sitten poseerataan. Opettajat ja oppaat orrella.


Pitihän rehtorinkin päästä orrelle, mutta haaveissa oli hieman erilainen kuva kuin seisten otettu. Ihan tämä ei kyllä ollut tavoitteena, mutta näin siinä kävi, kun yritin laskeutua istumaan rungolle.


Se pakollinen...

Ruokailu voi tapahtua näinkin.

Muut nukkuivat sisällä, mutta minua ei sisälle olisi saanut kirveelläkään. Kun kerran leirielämää eletään, pitää saada nukkua ulkona riippumatossa. Tosin tätä ihanuutta varjosti se luonnon rauhan puuttuminen... Takakulmassa oikealla olevan vessarakennuksen takana kun metelöi generaattori. Pyysin Larrya sammuttamaan sen yöksi, mutta erinäisistä seikoista johtuen se oli vaiti vain pari tuntia. Seuraavalla kerralla virittelen riippumaton tuonne auringonlaskun puolelle pressun alle. Sinne ei generaattorin mölinä kuulu.  

Laskuveden aikaa. Veneet pysyy kiltisti paikoillaan.

Toisena päivänä teimme pidemmän tutustumismatkan aina kylän toiseen laitaan saakka. Meidän tukikohta kun on käytännössä aivan kylän toisella laidalla.

Paikallista asumusta.

Walungin "hotelli". Näitä pieniä mökkejä oli rannalla useampia ja ne ovat vuokrattavissa. 

Larryn yllätti jano, joten eikun kookos alas puusta ja kookosvettä juomaan.

Laskuveden aikaan salmen pystyi ylittämään näinkin. Vettä ei ollut kuin nilkkoihin asti, joten mitä sitä suotta sillalle saakka kävelemään.


Tämän palmun rungolla poseerattiin edellisenä päivänä, kun vesi oli reippaasti ylempänä.

1 kommentti: