Olin katsonut etukäteen kartasta, että matka satamasta majapaikkaani on sen verran lyhyt, että voin kävellä sen. Kännykän geokätköilykartta oli hyvä apuväline suunnistaessani määränpäähäni. Osa pienistä poluista sai minut tosin epäilemään kartan paikkansapitävyyttä ja niinpä matkalla kysyin joltakin paikalliselta, olenko yhä oikealla reitillä. Olin minä. Lopulta rantaa pitkin vievältä kärrytieltä oli kyltti majapaikkaani Aza Zil Bungalowsiin. Kyltti osoitti pienelle polulle, joka johti metsän keskelle. Metsää ei ollut kuin vähän ja sitten aukeni niitty, jossa lehmät laidunsivat. Majapaikkani oli tuon niityn reunassa. Portti oli kiinni ja koko paikka näytti kovin hiljaiselta. Avasin portin ja astuin puutarhaan. Pihapiirissä oli kolme valmista bungalowia ja kaksi rakenteilla olevaa. Lisäksi siellä oli katos, jossa oli leivänpaahdin, vesiautomaatti, kahvia ja teetä sekä sohva, ruokapöytä tuoleineen ja pienempi pöytä, jolla oli kirjoja ja lehtiä. Respa oli pieni avonainen tila yhdessä puutarhan nurkassa. Poika respassa kysyi nimeäni ja onko minulla varaus. Huomasin pöydän takana tussitaulun, johon oli kirjoitettu kaikki majapaikan asukkaat. Oma nimeni oli listalla heti ensimmäisenä. Kaikki neljä huonetta oli käytössä. Yksi bungaloweista on paribungalow, joten kolmessa bungalowissa on neljä huonetta. Oma huoneeni oli paribungalowissa puutarhan perimmäinen huone.
Huoneeni oli todellakin luksusta kaikkien hostellien ja muiden halpojen majapaikkojen jälkeen. Vaikka tämäkin on todella edullinen (120 €/7 yötä), huone on vielä uusi, ilmastoitu, erittäin siisti ja valoisa. Huoneessa on leveä parisänky, jossa on hyvä patja ja mukavat tyynyt, tallelokero (Kutan rahojen katoamisen jälkeen tämä nousi arvoon arvaamattomaan!), vaatekaappi, pöytä ja tuoli sekä yöpöydät pöytälamppuineen. Pistorasioitakin on riittävästi. Balilla jo yllätyinkin, kun täällä on käytössä samanlaiset pistorasiat kuin Suomessa. Bungalowin kylpyhuone on aivan ihastuttava! Lattialla on isoja kivilaattoja, joiden väleissä on pyöreitä, sileitä kiviä. Vessan puolella on ihan normaali katto, mutta suihkun kattona on taivas!
Huone sisältä
Olin äärettömän tyytyväinen tähän huonevaraukseen, vaikka bungalow ei olekaan rannalla ja vaikka majapaikan netti ei toiminut. Suihkustakin tulee vain haaleaa vettä, mutta ei haittaa! Kun olin laittamassa rahojani kassakaappiin, totesin sen olevan lukossa. Piti siis lähteä hakemaan henkilökuntaa apuun. Respan poika haki pomonsa, nuoren naisen, joka tuli avainten kanssa avaamaan kassakaappia. Seurasin vierestä, kuinka avaimesta huolimatta kaapin avaaminen oli melkoisen haastava tehtävä. Lopulta nainen sai kaapin auki ja muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sai sen vielä sellaiseen tilaan, että sain asettaa siihen oman numerokoodin ja ottaa kaapin käyttöön. Kun kysyin wifin toimivuudesta, nainen pahoitteli, että se on rikki, eikä osannut sanoa, milloin se on taas kunnossa. Miehensä oli käymässä Lombokissa ja asia on työn alla. Kysyin myös, voisikohan huoneeni ovelle tehdä jotain, kun se jumitti lattiaa vasten eikä auennut kunnolla. Nainen lupasi, että kun hänen miehensä palaa, hän pyytää miestä korjaamaan asian.
Kun sain rahat turvallisesti kassakaappiin ja reissuvaatteet vaihdettua kevyempiin (se ilmastointi laivalla vaati hieman enemmän vaatetta päällle), lähdin etsimään lounaspaikkaa. Oli jo iltapäivä ja aamiaiseksi olin syönyt vain sen pienen rasiallisen vesimelonia ja ananasta. Kävelin takaisin rannalle samaa polkua pitkin, mitä olin tullut. Polun päässä oli heti muutama ravintola, joista yhden valitsin ja istuin pöytään, mistä avautui näköala merelle. Tilasin tofucurrya riisin kera. Täällä olen uskaltautunut syömään currya, kun se ei ole ollenkaan yhtä tulista kuin Thaimaassa. Itse asiassa täkäläiset curryt ovat oikein minun makuuni. Ruokaa odotellessa rantaa pitkin lähestyi kaksi naista, jotka suuntasivat samaiseen ravintolaan ja istuivat viereiseen pöytään. Naiset olivat suomalaisia, mutta edelleenkään en jaksanut olla sosiaalinen. Täällä näitä suomalaisia tuntuu riittävän. Aika moneen olen näiden parin ensimmäisen päivän aikana törmännyt.
Syötyäni lähdin tutkimaan majapaikkani lähiseutua. Juomavettä piti ostaa, joten kyselin myyntikojuista hintoja. Puolentoista litran pullosta pyydettiin 7000 rupiaa (noin 50 senttiä), joka oli tuplahinta Kutalla maksamaani. Kätköilykartan avulla tein pienen kierroksen ja hieman ennen paluuta majapaikkaani löysin pienen myyntikojun, missä myytiin 20 litran vesipulloja. Kysyin hintaa. Pullo maksoi 25 000. Tein kaupat saman tien. Ystävällinen myyjä putsasi pullon pölyistä ja sanoi tuovansa pullon minulle majapaikkaani. Sitten hän katosi. Hetken aikaa ihmettelin, minne hän lähti ja aloin jo miettiä, että ymmärsinköhän minä jotain väärin. Juuri, kun olin nostamassa pulloa maasta, myyjä ilmestyi taakseni polkupyörän kanssa ja näytti, että voisin nostaa pullon pyörän tangon päälle. Sillä pullo kuskattiin huomattavasti kevyemmin perille kuin kantamalla.
Illalla lähdin vielä uudelleen rantatielle etsimään päivällispaikkaa. Kävelin sataman ohi eteenpäin. Hetken matkaa kuljettuani meinasin jo kääntyä takaisin, kun vaikutti, ettei siellä ole oikein mitään. Päätin kuitenkin kävellä vielä vähän matkaa ja sitten niitä ravintoloita alkoikin tulla toinen toisensa jälkeen. Löysin kivan oloisen ravintolan, jossa oli pöytiä rannalla. Listalla oli tonnikalapihvi, jollaisen halusin testata. Olen Thaimaassa kerran aikaisemmin tonnikalapihvin tilannut, kun kaikki ovat aina kehuneet niitä niin hyviksi, mutta silloin pihvi oli niin pahaa, että se jäi syömättä. Nyt oli aika ottaa uusi yritys. Tällä kertaa sain eteeni oikein herkullisen pihvin uuniperunan ja kasvisten kera. Ja se maisema ja tunnelma...
Syödessäni sain samalla ihailla auringonlaskua ja illan pimentymistä. Taskulamppu oli kassissa paluumatkaa varten, sillä katuvaloja on vain lähinnä rantatiellä. Poluilta niitä on turha etsiä. Olin jo löytänyt oikopolun takaisin majapaikkaani. Se vei yhden laitumen läpi ja muutamien paikallisten talojen ohi. Jos Australiassa sai ruohikossa kävellessään katsella tarkkaan jalkoihinsa käärmeiden takia, täälläkin on syytä katsella tarkkaan, ettei astu lehmän läjään. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti