Indonesiassa on parhaillaan sadekausi menossa. Täkäläinen sadekausi näyttää olevan aikalailla erilainen kuin Thaimaan vastaava. Siellä kun on tottunut siihen, että sadekauden aikanakin sateet ovat enimmäkseen kuuroluontoisia, eivätkä yleensä kestä tuntia pidempään. Majoitusvalintani on noussut arvoon arvaamattomaan sateiden takia. Takaraivossa jyskyttää vielä niin hyvässä muistissa Fidzin ankea sadeviikko Quagalain saarella. Nyt ei sateet ole tunnelmaa päässeet latistamaan lainkaan, kun on mukava bungalow, missä voi makoilla, lukea ja kuunnella sateen ropinaa. Vaikka en ilmastointia ole majapaikoissani kaivannut, ei tuo yhtään hassumpi juttu ole, kun se täällä sattuu olemaan. Kun pyyhkeet ja vaatteet ei ulkona kuivu, niin sisällä kuivuu. Hauska on ollut myös huomata konkreettisesti tuo lämpötilaero. Olen pitänyt huoneen lämpötilan 26 asteessa. Päiväsaikaan sisälle tullessa tuntuu viileältä, mutta yöllä eroa ei käytännössä ole. Majapaikka muuttui vielä astetta mukavammaksi, kun nettikin alkoi toimia ja miehet kävivät fiksaamassa huoneeni ovea niin, että nyt se aukeaa vaivatta. Katselin itse vieressä, kun miehet ottivat oven saranoiltaan ja yksi heistä veti käsisirkkelillä oven alalaidasta siivun pois, että ovi pääsee aukeamaan kunnolla.
Toki sateettomiakin hetkiä on ollut ja ne on tullut hyödynnettyä. Yllä olevan kuvan nappasin, kun löhöilin kaikessa rauhassa mukavan rantaravintolan divaanilla. Sade oli lähestymässä... Ajattelin yrittää ehtiä sateen alta takaisin kämpille. Sateenvarjo oli toki mukana siltä varalta, että sade pääsisi yllättämään. Tuo sade tuli lopulta melkoisella vauhdilla ja en ollut pitkällekään päässyt, kun taivas repesi. Vettä tuli aivan kaatamalla ja sateenvarjosta huolimatta kastuminen oli enemmän kuin varmaa. Polun varrella oli pieni kauppakoju katoksen alla. Kaupan pitäjän perhe istuskeli katoksen suojassa ja kun mies näki minut, hän huikkasi sadetta pitämään. Hän tarjosi tuolin istuttavaksi ja auttavalla englannilla alkoi jutustella. Tällä kertaa sadekuuro oli lyhyt, mutta meillä juttu vain jatkui. Kun lopulta pääsin jatkamaan matkaa, kaupan pitäjät opettivat minulle jotain paikallisella kielellä, mutta mitä se oli, jäi minulle epäselväksi, sillä he eivät osanneet kertoa englanniksi, mitä he minulle opettivat.
Öisin olen monesti tajunnut ulkona satavan rajusti. Monena yönä sade on tullut jyrinöiden ja salamoiden kera. Aamuisin bungalowin edustalla on ollut "uima-allas". Siksi olenkin viihtynyt monena aamuna sängyssä myöhään ja vasta lammikon kadottua olen käynyt hakemassa taustalla häämöttävästä katoksesta kupin teetä aamiaiselle. Aamiaiset olen nauttinut omalla terassilla. Teen seuraksi olen mutustellut Australiasta jääneitä maissikakkuja ja tattarinäkkäreitä pähkinävoin ja banaanien kera. Niillä eväillä on saanut hyvän startin päivälle ja jaksanut alkuiltapäivään, jolloin olen suunnannut johonkin rannan lukuisista ravintoloista etsimään mukavan löhöily- ja lounaspaikan.
Tällaisia vastaavia katoksia divaaneineen ja pöytineen on pitkin rantaa. Lounaalla lähtiessäni olen pakannut aina kirjan mukaan ja nauttinut pitkän, kiirettömän lounaan. Syömisen jälkeen olen jäänyt makoilemaan ja lukemaan, kun kukaan ei ole ollut poiskaan ajamassa. Saarella on ainakin tällä hetkellä niin hiljaista ja rauhallista, että ravintoloihin ei ole tunkua. Kun mukavan paikan löytää, siinä voi kaikessa rauhassa viettää muutaman tunnin.
Kun kerran reissussa ollaan ja tarjolla on mahdollisuus maistella paikallisia ruokia, olen parhaani mukaan niitä testannut. Ruokalistoilla on ilahduttavan paljon kasvis- ja kalaruokia. Se vaan täytyy pitää mielessä, että ennen kuin ruokaa tilaa, pitää muistaa kysyä sen tulisuusaste. Kuvan annoksessa on paistettuja kasviksia maapähkinäkastikkeella. Lisukkeena on tempeä, kananmunia ja riisiä. Tarjoilija vakuutti, että annos ei ole tulinen. Kun sain ruuan ja otin ensimmäisen maistiaisen, lieskat löivät suustani... Maapähkinäkastike oli tulista! Päätin kuitenkin karaista itseäni ja urhoollisesti taistelin annoksesta yli puolet vatsaani. Sitten en enää kyennyt enempää. Kun pyysin laskua, tarjoilija ihmetteli, että ruoka oli vielä kesken. Sanoin, että se oli liian tulista minulle. Hitusen hämillään tarjoilija totesi, että se kastike taitaa sitten olla hieman tulista.
Välillä tuolla rantatietä kulkiessa on tullut istahdettua alas johonkin ravintolaan ihan vaan maisemia ihailemaan ja lukemaan. Monen ravintolan listalla on ihania tuorepuristettuja mehuja. Niistä olen nauttinut useampaan kertaan. On tullut testattua mm. vesimeloni, porkkana-ananas-inkivääri (kuvassa), ananas-appelsiini-kookoskerma ja avokado. Mehujen hinnat vaihtelevat n. 1,40 eurosta 2,35 euroon.
Auringonlaskun aikaan olen hakeutunut uudelleen rannalle, päivällliselle. Parina iltana on päässyt ihailemaan auringonlaskua, kun sade on hellittänyt illaksi. Monet ravintolat kattavat illaksi pöydät rannalle ja nuo divaanikatokset ovat myös suosittuja. Olen löytänyt monia huikean hyviä ruokia paikallisten ruokien lisäksi. Yhtenä iltana testasi tonnikalakebabin. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä saan eteeni, mutta kun ruoka lopulta oli edessäni, olin oikein tyytyväinen. Lautasella oli kaksi grillattua varrasta, joissa oli erilaisia vihanneksia ja tuoretta tonnikalaa.
Yhtenä iltana olin juuri lopettelemassa syömistä, kun seuraani ilmestyi tällainen kisu. Sitä kiinnosti kovasti lautaseni reunalla oleva rapucracker, jota en ollut syönyt. Annoin kisulle pienen palan, jonka se söi innoissaan. Annoin toisen palan, joka katosi saman tien. Jatkoin palojen syöttämistä, kunnes lopulta kissa oli syönyt koko crackerin. Viiimeisen palan jälkeen kisu nuoleskeli tyytyväisenä suupielensä ja jäi viereeni nukkumaan. Toisena iltana, kun lautasellani oli herkullinen grillattu tonnikalapala, katokseeni hyppäsi kaksi kissaa. Toinen niistä maukui kovasti ja katseli anovasti silmiini. Vähä vähältä se ujuttautui lähemmäksi minua ja oli lopulta aivan lautaseni vieressä. Lautasen reunalla oli tonnikalan keskiruotopala, jossa oli vähän lihoja ympärillä. Kissa yritti kovasti sitä tavoitella. Nostin ruodon lattialle. Kissa alkoi järsiä sitä antaumuksella ja ei aikaakaan, kun koko ruoto oli kadonnut! Kissa yritti kerjätä lisää, mutta enempää en sille antanut. Se lähti etsimään muista pöydistä parempia apajia. Toinen kissa jäi ensin viereeni makoilemaan, mutta siirtyi sitten pöydän alle. Kalassa oli pieni pala tummaa, joka ei maistunut niin hyvälle, joten tarjoilin sen palan tuolle toiselle kisulle, joka söi sen hyvällä ruokahalulla. Kun lautaseni oli tyhjä ja molemmat kissatkin sen huomasivat (toinen oli tullut taas takaisin), ne lähtivät välittömästi etsimään uusia apajia.
Saarta ristiin rastiin kävellessäni olen nähnyt monenlaista. Niiden polkupyörien ja hevoskärryjen lisäksi saarelta löytyy jonkin verran sähköskoottereita. Ne ovat aivan äänettömiä, joten välillä ne pääsevät yllättämään takaa tullessaan. Eläimiä on jos jonkinlaisia. Lehmiä tuntuu olevan vähän joka paikassa ja kanat kulkevat vapaasti pihoilla ja teillä. Yhdellä pihamaalla oli hellyyttävä näky...
Kanaemo paimensi viittä (usko pois, niitä on kuvassa viisi!) pikku tipua. Yhden talon (tai majan) pihasta kuului kova määkinä ja kun pääsin lähemmäs, ihan omituisen näköinen ruskea lammas tuli pihasta polulle. Villoja lampaalla ei ollut lainkaan, enkä olisi sitä lampaaksi tunnistanut, jos se ei olisi määkinyt. Rantatietä kulkiessani huomasin pienen matkan päässä tiestä jonkinlaisen lammikon ja lammikossa liikettä. Ihan ensimmäisenä luulin nähneeni lammessa ison kilpikonnan, mutta kun menin lähemmäs, ei siellä mitään kilpikonnaa ollut, vaan muutama ISO lisko (ilman "häntää" hyvinkin ison miehen kokoisia ja häntä vieä päälle)! Ne telmivät lammessa aivan kuin olisivat leikkineet. Ne ajoivat takaa toisiaan ja välillä ottivat pientä painimatsia.
Ilokseni saarelta löytyi myös geokätköjä (huikeat kaksi kappaletta). Yhtenä päivänä otin urakakseni etsiä ne molemmat. Ne olivat melko lähekkäin. Ensimmäisen kätköpaikka oli yhden ravintolan luona ja vihjeenä oli, että se on katon alla. Kun pääsin oikean ravintolan kohdalle ja aloin vilkuilla yläilmoihin, grillillä työskennellyt mies vinkkasi minulle, että se on täällä ja vei minut kätkön kohdalle ja näytti missä se on. Näin helppoa kätköilyä ei usein pääse harrastamaan. :D Toinenkin oli ravintolan liepeillä, mutta ei sentään ravintolassa, niin kuin ensimmäinen. Toinen piileksi alla olevassa "omenassa".
Saari on monin paikoin yhtä rakennustyömaata. Uusia bungaloweja nousee kovaa vauhtia ja vanhoja rakennuksia remontoidaan. Kaikki rakennustarvikkeet tuodaan saarelle pienillä veneillä. Saarelaiset purkavat lastit rantaan vedessä kahlaten ja rannalla tarvikkeet lastataan hevoskärryihin. Samalla tavalla tuodaan myös ruokatarvikkeita ravintoloihin ja kauppohin. Yhtään supermarkettia saarella ei ole. Yhden vähän isomman ruokakaupan onnistuin löytämään. Löysin sen matkallani rannalle ja tutkin sen tarjonnan menomatkalla. Sieltä löysin omenoita, joita poikkesin paluumatkalla ostamaan. Kassalla annoin rahat musliminaiselle, joka heitti vaihtorahat töykeästi tiskille. Liekö syynä ollut rantapukeutumiseni, mutta sillä hetkellä päätin, että toista kertaa en siihen kauppaan mene, kun palvelu on niin ala-arvoista. Toisella kerralla ostin banaaneita pikkukaupasta, jossa oli myös musliminainen kassalla. Kun vein banaanitertun kassalle, nainen huikkasi jotain paikallisella kielellä toiselle naiselle, joka tuli kassalle, otti banaanit ja kävi vaihtamassa tertun toiseen. Ihmettelin, miksi ihmeessä. Myyjä selitti, että ensin tuomani terttu ei ollut makeita baananeita ja uusi terttu oli. Kiitollisena hyvästä palvelusta jatkoin matkaani.
Ensimmäisinä päivinä joka kerta, kun kävin vessassa ja otin vessapaperia, rullatelineen takaa vilahti gekko karkuun. Gekot ovat niin suloisia otuksia ja kun ne vielä syövät muut ötökät, niin niitä katselee ihan mielellään huoneessaan. Tosin yhtenä iltana sängyllä makoillessa huomasin silmäkulmassani jotain mustaa seinällä oven vieressä. Tarkempi silmäys kertoi, että siellä oli valtavan kokoinen hämähäkki! Vaan ei ollut kauaa... Sisätossu toimi hyvänä läpyskänä, kun hämppis pääsi hengestään. Täällä hämähäkit ovat hurjan isoja. Olen niitä tuolla ulkona moneen kertaa ihmetellyt. Niiden kutomat verkotkin ovat aivan toista luokkaa kuin kotoisten hämähäkkien.
Tuohon kylttiin törmäsin yhden putiikin kohdalla. Oli ihan pakko ottaa kuva. Teksti kun osui ja upposi. Sanokoon kuka tahansa mitä tahansa, mutta minähän en tuhlaa aikaani täällä reissaillessani - teen parhaillaan juuri sitä, mitä rakastan! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti