sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Eläimellisen hikistä joulun odottelua

Aika täällä on kulunut käsittämättömän nopeasti. Tätä kirjoittaessa joululoma on jo alkanut, mutta itsellä on sellainen olo, että vastahan minä tänne tulin ja aloitin työt. Viimeinen kouluviikko oli melkolailla erilainen kuin tavallisesti. Joulujuhlan harjoitukset sotkivat normaalin päivärytmin ja minäkin sain tehdä aikatauluni täysin uusiksi harjoitusten takia. Tosin lopulta minulla oli oppilaita (satunnaisesti) vain maanantaista keskiviikkoon. Vapaaksi jääneen ajan vietin K5:ssä ja aloin ottamaan myös sieltä oppilaita teho-opetukseen pareittain. Aika jännää, että täällä jo K5:n oppilaiden odotetaan oppivan lukemaan. Niinpä olen noiden viisivuotiaiden kanssa opetellut aakkosia ja äänteitä. Muutama oppilas tunnistaa vasta satunnaisesti kirjaimia ja äänteet ovat täysin hukassa, kun etevimmät lukevat jo melko sujuvasti. Näitä heikompia olen yrittänyt auttaa parhaani mukaan tutustumaan kirjainten ihmeelliseen maailmaan.

Pienten oppilaiden kanssa suurimpia haasteita on saada heidät keskittymään edes pieneksi hetkeksi opiskeltavaan asiaan. Osa kun on sellaisia väkkäröitä, että he ovat silmänräpäyksessä jossain aivan muualla kuin siinä pöydän ääressä vieressäni. Isompien oppilaiden kanssa vastaan tulee toisenlaisia "haasteita". Ylempien luokkien oppilaiden tunnit ovat aina lounastaon jälkeen. Tauko on 45 minuuttia ja sen aikana on paljon aikaa remuta ulkona - useimmiten paahtavassa auringonpaisteessa. Niinpä nuo murrosikäiset vitos- ja kutosluokkalaiset tulevat tunnille tavallisesti hikeä valuen. Osan paidat ovat litimärät eikä niistä löydy pienintäkään kuivaa kohtaa. Se hien haju on käsittämätön... Tällaisella hajuherkällä on tekemistä, että pystyy luokassa työskentelemään. Hieman tilannetta onneksi helpottaa se, että avaan luokan ikkunat (siis mun luokassa on oikeasti avattavat/suljettavat ikkunat eikä vain pelkkiä kaltereita) aina heti aamulla ja lisäksi tuuletin puhaltaa nurkassa.

Campuksen eläinmaailma on osoittautunut yllätävän laajaksi. Aikaisemmin tutuiksi ovat tulleet jo ainakin gekot, torakat, hiiret, koirat, kissat, kanat ja pienemmät värikkäät liskot. Useampaan kertaan olen päässyt ihailemaan myös pientä, kaunista mustaa lintua, joka oksalle istahtaessaan avaa pyrstönsä ja sillä hetkellä on kuin edessäni olisi metso pienoiskoossa. Lintu on todella kaunis! Kerran olin tulossa asunnolleni, kun yläkertaan vievien rappusten alapäässä näin valtavan ison liskon hännän katoavan yhteen koloon. Toivottavasti tuo lisko ei ikinä eksy minun huoneeseeni!!! Aina silloin tällöin olen nähnyt oppilaita koulun pihalla virtaavan ojan yhden siltarummun päässä keppien kanssa törkkimässä veteen. Kerran menin katsomaan mitä he siellä tekevät. En nähnyt vedessä mitään erityistä, joten kysyin, mitä siellä on. Oppilaat kertoivat siltarummussa olevan mureenan! Tällä kertaa otus ei suostunut näytille, mutta myöhemmin kävin katsomassa uudestaan ja toden totta, siltarummusta pilkisti iso mureenan pää!

Etsi mureena...
Find an eel...
Kerrankin olen päässyt nauttimaan kiireettömästä joulunodotuksesta. Se, että muut vapaaehtoiset ovat nuoria opiskelijoita ja minä jo "vanha" ammattilainen, on aiheuttanut sen, että kun jotain isompiakin tapahtumia suunnitellaan, kukaan ei muista tai huomaa kertoa minulle milloin kokoonnutaan suunnittelemaan. Niinpä olen autuaallisen pihalla kaikesta. Mutta en valita. Päinvastoin. Olen oikein tyytyväinen, kun nuori voima jyllää ja pistää asiat tapahtumaan. En todellakaan valita, että sain nukkua kaikki yöt rauhassa, kun nuoriso oli kuulemma yhtenäkin yönä valvonut viiteen saakka rakentaen kulisseja joulunäytelmään.

Janethille viimeinen kouluviikko oli tosi kiireinen. Yhtenä päivänä menin koulun jälkeen toimistoon moikkaamaan Janethia ja sain kuulla, että hän ei ollut ehtinyt syödä sinä päivänä sen paremmin aamiaista kuin lounastakaan. Siltä istumalta sovimme, että kun Janeth pääsee töistä, lähdemme ulos syömään. Tilipäiväkin oli ollut sopivasti juuri edellisenä päivänä. Candicekin oli aluksi lähdössä mukaan, mutta ei lopulta lähtenytkään, kun Danny oli tehnyt ruokaa, eikä Candice malttanut olla syömättä... Kun olimme Janethin kanssa lähdössä, Mrs V istuskeli asuntonsa edessä ja huikkasi, minne olemme menossa. Vastauksen kuultuaan hän halusi lähteä mukaan. Niinpä meitä oli sittenkin kolme nälkäistä lähtijää. Ruokapaikaksi valitsimme Ocean View -hotellin ravintolan, joka on saarella tunnettu hyvistä tonnikalaruuistaan. Ravintola oli ihanalla paikalla. Hotellin nimen mukaisesti ravintolastakin oli merinäköala. Ilta oli juuri pimenemässä ja saimme ihailla tummuvaa iltaa ja kaupungilta loistavia valoja. Ruokakin oli maineensa arvoista. Nautiskelin grillastusta tonnikalasta uuniperunan ja sitruunavoin kera. Nam!  Ainoa hitusen harmittamaan jäänyt asia oli, että kamera ei ollut mukana. Tämä oli nimittäin nyt se hotelli, johon Pia ja Juha saatte majoittua tänne tullessanne... :D

Joulujuhlaa vietettiin torstai-iltana. Juhla rakentui Sheerluck Sholmes and the Case of the True Meaning of Christmas -näytelmän ympärille muodostaen yhtenäisen hyvin musiikkipitoisen kokonaisuuden. Koulun jokainen oppilas osallistui ohjelmaan, sillä kaikkien luokkien oppilaat muodostivat luokkakuoroja, jotka olivat treenanneet opettajiensa johdolla laulut näytelmään. Illan aikana kuultiin valtava määrä todella tasokasta musiikkia! Täällä osataan laulaa! Luokkakuorojen lisäksi illan aikana esiintyi erilaisia pienempiä kokoonpanoja sekä solisteja. Vanhoista tutuista joululauluista oli tehty hienoja uusia sovituksia.

Pienimmät oppilaat ja "Happy Birthday Jesus"-laulu. Solistina neljävuotias Hannah. Kuva harjoituksista.
Our youngest students singing "Happy Birthaday Jesus" at final rehearsal. Soloist is Hannah, 4 years old. 
Sheerluck Sholmes apulaisineen.
Sheerluck Sholmes with his assistants.
Joulujuhlan ohjelma onnellisessa päätöksessään.
At the end of the Christmas program.
Oma roolini joulujuhlassa oli toimia virallisena valokuvaajana. Nyt kun on hyvä kamera, olisi kiva, kun osaisi sitä vielä käyttääkin... Nuo hämärät olosuhteet aiheuttavat tällaiselle aloittelevalle järkkärin käyttäjälle vielä tuhottomasti päänvaivaa. Kuvatessa oli kova ikävä Markku-serkkua, jolla olisi taatusti ollut yksi jos toinenkin toimiva vinkki annettavaksi. Markkua tuli ikävä myös juhlan äänentoistoa kuunnellessa... Vaan eipä sitä voi paljoa vaatia, kun mikseripöydän taakse istutetaan ensikertalainen. Siltä se valitettavasti sitten kuulostikin.

Perjantaina oli sitten vuorossa luokkien omat joulupippalot. Lapset vaihtoivat lahjoja keskenään. Ennalta oli sovittu (arvottu) kuka kenellekin lahjan ostaa. Lahjan maksimiarvoksi oli sovittu 10 dollaria. Silti paketit pursuivat valtavia määriä tavaraa ja arvo oli taatusti enemmän kuin kympin! Vanhemmat toivat nyyttäriperiaatteella syötävää ja sitä muuten sitten riitti! Kaikki näyttivät tuovat syötävää sillä ajatuksella, että siitä riittää jokaiselle. Kun toistakymmentä henkilöä tuo ruokaa jokaiselle, voitte kuvitella, kuinka paljon syötävää lopulta oli! Itse juhlin K5:n kanssa. Nuo pienet eivät käytännössä syöneet mitään. Monelle riitti yksi pizzapala ja joku yksi makea herkku. Syötävää jäi hurjat määrät - kuten kaikissa muissakin luokissa. Kävin katselemassa muittenkin juhlintaa ja joka luokassa kutsuttiin keräämään pöydästä syötävää omalle lautaselle. Juhlien päätyttyä opettajat kantoivat jäljelle jääneitä herkkuja omiin jääkaappeihinsa, jotka täyttyivät ääriään myöten. Meidänkin asunnon jääkaappi pursuu edelleenkin jos jonkinmoisia syötäviä.

Näin upeita cup cakeja en ennen olekaan nähnyt!
I've never seen before so awesome cup cakes!

Lahjat ovat vaihtaneet omistajiaan. Tämä kaikki oli yhden tytön paketissa...
Gifts have been exchanged. All this was for one girl.

Syötävää riitti...
There was enough food to eat...
Samoin meidän asunnon roskis on jälleen ollut kovin "pursuvaa" sorttia. Vaikka Jaci kovasti yritti vakuuttaa viime sunnuntaina, että hän yrittää huolehtia roskien viennistä paremmin, jäi se surkeaksi yritikseksi. Heti alkuviikosta keittiön nurkkaan alkoi kertyä epämääräinen roskaröykkiö, joka kasvoi kasvamistaan viikonloppua kohti. Koska Jaci oli luvannut jatkossa yrittää viedä roskat pois ilman, että joku sitä erikseen häneltä pyytää, pysyin hiljaa. Mutta lopulta en enää pystynyt olemaan hiljaa, koska läjä alkoi haista niin pahalle ja se kuhisi erinäisiä pieniä ötököitä. Nyt nurkka on taas tyhjä ja toivon hartaasti, että pääsen muuttamaan omaan asuntoon ennen kuin roskis taas löyhkää ja pursuu yli. Muutto vaan näyttää venyvän ja venyvän. Viime viikolla asunnossa ei tapahtunut yhtään mitään, koska työmiesten aika meni salin juhlakuntoon laittamiseen. Franky lupaili, että pääsisin muuttamaan vielä ennen joulua, mutta usko alkaa hiipua samaa tahtia kun ahdistus kasvaa...

Ylitsevuotavainen roskis...
Our overflowing trash...
Sen verran olen jo selvillä tulevan asuntoni mukavuuksista, että lämmintä vettä sinne ei välttämättä tule, sillä katolla olevasta kuumavesivaraajasta asuntoon johtavat putket vuotavat. Järjestelmää voi kyllä kuulemma käyttää, mutta jos säiliön täyttää aamulla, on se illalla jo tyhjä, vaikka ei itse vettä käyttäisi lainkaan. Minne vesi vuotaa, siitä ei ole hajuakaan. Putkiston voisi kuulemma korjata, mutta varaosia ei saa tältä saarelta. Ne pitää tilata Jenkeistä, mistä putketkin on peräisin. Mutta lämpimän veden puute ei haittaa pätkääkään, kunhan vaan pääseen omaan asuntoon!

Itse asiassa tässä menneellä viikolla tuli todettua, että on huomattavasti oleellisempaa, että asuntoon tulee kylmä vesi kuin kuuma vesi. Yhtenä iltana olin Janethin asunnossa. Janeth avasi vesihanan ja totesi, että vedenpaine oli niin heikko, että vesi ei varmasti jaksa nousta meille yläkertaan. Kun myöhemmin menin kämpille, hanasta ei tosiaankaan vettä tullut. Hikisen päivän jäljiltä olisi ollut mukava päästä suihkuun ja muistin, että onhan meillä sentään lämmin vesi, joka tulee katolta. Niinpä toiveikkain mielin menin suihkuun todetakseni, että vesi oli aivan liian kuumaa suihkun ottamiseen. Yritin pestä enimpiä hikiä pois kastelemalla pesusientä kuumaan veteen ja antamalla sen jäähtyä hetken ennen kuin painoin sen iholle. Mutta juu, kylmä suihku on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin liian kuuma suihku...

Kun väki oli perjantaina saanut luokkansa raivattua ylimääräisistä herkuista ja lukukausi oli näin virallisesti saatu päätökseen, oli vuorossa varsinainen loman alkamisen juhlinta... Makoilin kaikessa rauhassa omassa sängyssä nauttimassa loman alkamisesta kun ulkoa alkoi kuulua enenevässä määrin meteliä. Torvet soivat ja rummutus yltyi. Pakko oli vääntäytyä pystyyn ja kurkistaa ikkunasta mistä oikein on kyse. Pihalle oli kertynyt melkoinen määrä autoja, jotka oli koristeltu jouluisiksi. Autojen lavat olivat täynnä lukiolaisia. Olipa pihassa poliisiautokin... Meininki pihalla näytti ihan samalta kuin meillä Suomessa penkkaripäivänä. Ja tuo autosaattue olikin lähdössä kaupungille karkkeja heittelemään. Pitkään ja hartaasti lähtöä valmisteltiin, ennen kuin metelöivä saattue vihdoin pääsi liikkeelle. Autojen lavoille oli nostettu tyhjiä metallitynnyreitä, joita oppilaat hakkasivat puupalikoilla huutaen samalla minkä kurkusta ääntä lähti. Ja sitä ääntä muuten näistä oppilaista lähtee! Kun saattue hiljalleen valui portista ulos poliisiauto etunenässä, campukselle laskeutui ihana hiljaisuus.

Poliisit valmiina paraatia johtamaan.
Police ready for to lead the parade.

Kohta mennään!
Soon we will go!

Tynnyri oli mitä oivallisin rumpu.
A barrel was a really great drum.
Paraatin riemua.
Students having fun in parade.
Me muutamat campukselle jääneet istuskelimme pihamajassa nauttien kiireettömästä tunnelmasta. Vähitellen yksi jos toinenkin alkoi hakea ruokaa paikalle ja niin siinä oli pian hyvät rääppiäiset pystyssä. Minä olin vielä niin täynnä aikaisemmasta syömisestä, että jätin tämän kerran suosiolla väliin. Kun paraatin väki palasi kierrokseltaan, osa heistäkin liittyi rääppiäisille.

Rääppiäisillä pihamajassa.
Eating left overs in the hut.
Luokkien juhlien aikana kun kiertelin luokissa, löysin tokaluokasta ihania kuvistöitä! Oppilaat olivat taiteilleet jääkarhuja ja pingviinejä. Kun opettaja oli pyytänyt oppilaita piirtämään lunta, oppilaat olivat olleet aivan hoo-moilasena ihmettelemässä, millaista lumi on... Mutta lopputulos on aivan upea! Samoin pingviinit ovat aivan ihastuttavia. Noita katsellessa tuli niin hyvälle mielelle! :D

Pingviinit jäälautoillaan.
Penguins on the ice rafts.
Tokaluokkalaisten suloiset jääkarhut.
Cute polar bears by second graders.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti